Sarah Ahmed kirjoittaa ”toisista”, erilaisista kuin me itse. Nämä toiset uhkaavat meitä tai uhkaavat tehdä meistä toisenlaisia. Heihin liittyy negatiivisia tunteita, jotka puolestaan vahvistavat sosiaalisia hierarkioita. (Ahmed 2014, 4). Toiseus ei ole vain passiivista poissulkemista, vaan aktiivista affektiivista prosessia, jossa tunteet kuten pelko, inho tai häpeä kiinnittyvät tiettyihin kehoihin, identiteetteihin ja ilmiöihin. Angels in Americassa toiseus ei kuitenkaan ilmene vain yksiselitteisesti “me” vastaan “he” -asetelmana. Näytelmä rakentaa tilanteita, joissa toiseutta ei voi ulkoistaa vain yhteen hahmoon tai ryhmään. Esimerkiksi Joe, mormoni ja republikaani, on samanaikaisesti etuoikeutettu ja sisäisesti ristiriitainen. Hän kokee toiseutta suhteessa omaan seksuaalisuuteensa, mutta samalla ylläpitää järjestelmää, joka sortaa muita kaltaisiaan. Hänen vaimonsa Harper puolestaan kokee olevansa näkymätön, unohdettu ja hylätty – mutta hänen harhansa ovat aivan yhtä todellisia kuin Priorin näkyjen maailmat.
Mitä opetan, kun opetan teatteria 2
Toivon, että voi opettaa jo pienestä pitäen oppilaitani taiteilijoiksi. Juha Varto (2008, 66) väittää, että ”taiteellinen ajatteleminen on vapauden tilan asettamista sille, mikä pyrkii näkyväksi.” Maailma pyrkii paljastumaan ihmisen toiminnan kautta ja jokainen taiteilija teoillaan paljastaa maailmasta osan kerrallaan.
Mitä opetan, kun opetan teatteria?
Mitä siis opetan, kun opetan teatteria? Taidemuotoa, sen vaatimia taitoja, omana itsenä olemista, taiteellista ajattelua. Opetan sitä, miten ajatella asioita toisella tavalla. En useinkaan tiedä, osaanko sitä edes itse. Miten voisin päättää etukäteen näkeväni jonkun asian toisin? Ei ihme, että usein tunnen olevani mahdottoman tehtävän äärellä.
